sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Rakkaudesta treeniin

Jokaisella on varmaan ollut sellaisia päiviä, kun olo on niin väsynyt ja vetämätön, että treenaaminen on suunnilleen viimeinen asia, mitä huvittaisi tehdä. Mutta tiedättekös mitä? Sitten, kun on löytänyt sellaisen lajin, jota ihan oikeasti rakastaa, treenaamaan haluaa mennä, vaikka treenaminen ajatuksena ei houkuttelisi pätkääkään. Mulla ainakin on aina silloin tällöin sellaisia päiviä, että jos pitäisi lähteä treenaamaan ihan vaan siksi, että "täytyy treenata", niin enpä olisi lähtenyt. Tosin yleisesti ottaen liikunnan harrastamiseen, oli laji mikä tahansa, pätee lähestulkoon aina se, että vaikka lähtee vähän vastahakoisesti liikkeelle, jälkeenpäin on tyytyväinen, että lähti. Liikunnan jälkeinen olotila on vaan niin parasta!


Mutta kun on tosiaan sellainen treeni, jota ihan aidosti rakastaa, treenaamista odottaa jo etukäteen eikä tulisi mielenkään olla menemättä, ellei ole sairaana ja silloinkin harmittaa se, ettei voi mennä. Mulla on yksi laji ylitse muiden ja yksi tietty viikonpäivä, joka on se "mun oma treenipäivä", jonka suhteen olen todella itsekäs. Olen kieltäytynyt muista menoista oman treenini vuoksi ja olen ehkä jopa loukannut joitakin ihmisiä siksi, että olen ollut tämän asian suhteen niin itsekäs. Se on vaan sellainen asia, josta en luovu kuin pakon edessä ja aion olla itsekäs myös jatkossa. Oikeastaan vain oma sairastuminen, joku oikeasti pakollinen meno tai lomareissu on syitä, joiden takia voin jättää tuon treenin väliin. Vaikka treenaan useammin kuin kerran viikossa, se yksi treeni on kuitenkin kaikkein tärkein. Se on paljon enemmän kuin pelkkä treeni. Se on mun omaa aikaa, mun henkireikä ja viikoittainen terapiatunti. Fyysinen treenaaminen tulee sitten siinä sivussa :)

Ne jotka mua yhtään tuntee, tietää että se mun suosikkitreeni, jota rakastan, on Les Millsin BodyCombat. Kyseessä on siis itsepuolustuslajeihin pohjautuva treeni, joka on paitsi tehokasta, myös hauskaa. Oon kokeillut varsin laajalla skaalalla erilaisia ryhmäliikuntatunteja, itseasiassa lähes kaikkea, mitä Wasa Sports Clubilla on tarjota ja kun kyseessä on yksi Suomen suurimmista ja monipuolisimmista kuntokeskuksista, tunteja on melkoisen paljon, mutta mikään muu ei ole BodyCombatia voittanut, enkä tiedä tuleeko koskaan voittamaankaan. Se tunne, kun saa huonona päivänä hakata ja potkia kaiken ärsytyksen pois tai hyvänä päivänä vaan fiilistellä ja pitää hauskaa, on vaan jotain sellaista, mitä rakastan. Mikään muu laji ei vaan yksinkertaisesti anna sitä samaa fiilistä. Toivoisin, että jokainen voisi löytää sellaisen lajin, josta saa sen fiiiksen, minkä mä saan BodyCombatista. Vaikka mä hehkutan tota lajia, kaikki ei varmasti siitä nauti, eikä tarvitsekaan...vaikkakin suosittelen kyllä kokeilemaan ;) Lajilla ei kuitenkaan ole mitään väliä, kunhan siitä tekemisestä vaan nauttii niin paljon, että haluaa mennä kerta toisensa jälkeen. Kannattaakin rohkeasti kokeilla erilaisia lajeja, jotta löytää sen oman täydellisen jutun. Silloin ei todennäköisesti jää treenit tekemättä :) Ja vaikka olisi jo löytänyt sen oman jutun, välillä on kuitenkin virkistävää käydä tekemässä myös jotain muuta. Tällöin kroppa saa vähän erilaisia ärsykkeitä ja kehittyy myös paremmin. Ja muiden treenien jälkeen se oma suosikkilaji on useimmiten taas entistä kivempaa :)