maanantai 15. elokuuta 2016

Mustikkahulluus

On taas se aika vuodesta, kun olen ollut sen jokakesäinen taudin vallassa. Menet ämpärin ja marjapoimurin kanssa metsään ja silmäsi alkaa etsiä pieniä sinisiä palleroita. Näet varvun joka notkuu noita ihania, herkullisen pyöreitä palleroita ja suuntaat määrätietoisesti kohti niitä. Et huomaa ympärilläsi mitään muuta, kun katseesi on kiinnitetty noihin sinisiin palleroihin ja kun pääset niiden luo, kauhaiset ne poimuriisi ja näet vieressä lisää sinisiä palleroita ja vielä lisää. Tuntuu, että tulet hulluksi. Et halua jättää yhtäkään herkullista palleroa metsään, mutta tiedät, ettet pysty poimimaan niitä kaikkia. Yrität kuitenkin kerätä mahdollisimman paljon ja kun olet lähdössä metsästä, keräät vielä vähän...ja vielä vähän...ja ehkä vielä vähän, kunnes joudut kävelemään pois melkeinpä silmät kiinni, koska muuten keräisit vielä vähän. Niin, sellainen tauti on mustikkahulluus. Onneksi se on kuitenkin vain hyvä juttu, koska mustikka on metsiemme oma superfood, jota on ihanaa nauttia nyt loppukesästä ihan tuoreeltaan ja säilöä syksyä, talvea ja kevättä varten pakastimeen.

Rakastan mustikoita...ja syön niitä paljon, lähes päivittäin. Ja voiko olla mitään parempaa kuin herkutella jollain sellaisella, joka voidaan luokitella superfoodiksi? Mustikka sisältää valtavasti terveydelle hyödyllis aineosia, kuten antioksidantteja, antosyaaneja, vitamiineja, hivenaineita ja kuitua. Mustikoissa on mm. C- ja E-vitamiinia, sinkkiä ja magnesiumia vain joitakin mainitakseni. Tutkimusten mukaan mustikat tekevät hyvää sydämelle ja verisuonille, edistävät silmien hyvinvointia ja parantavat hämäränäköä, parantavat muistia, estävät tulehdusta ja voivat alentaa myös syöpäriskiä. Ei siis ollenkaan hullumpi marja :)

Meidän perheessä mustikoita käytetään monin eri tavoin, mutta yleisimmin puuron tai jogurtin lisukkeena, smoothien joukossa ja leivonnassa. Onneksi tänäkin vuonna mustikkaa on metsissä ihan mukavasti, vaikkakin jouduimme etsimään uusia paikkoja, kun viime vuotisista huippupaikoista löytyikin yllättäen olemattoman vähän mustikoita. Vaikka mustikat muiden marjojen tapaan on ollut tänä vuonna vähän aikaisessa, ei vielä ole liian myöhäistä mennä poimimaan noita metsän aarteita talven varalle ainakaan täällä Pohjanmaalla. Muutama päivä sitten keräsin vielä sangollisen laadukkaita marjoja ja vaikka pakastimeen en aio kerätä enää enempää mustikoita, niin varmastikin tulee vielä käytyä hakemassa niitä tuoreena syötäväksi. Itse poimittuna saa hyvälaatuista marjaa ja tietää tasan tarkkaan, mistä marjat on poimittu ja lisäksi säästää sievoisen summan rahaa. Eikä metsässä vietettyä aikaa kannata väheksyä muutenkaan, sillä on ihan tutkittu juttu, että luonnossa oleskelu vaikuttaa myönteisesti terveyteen :)